Isän rakkaat

MONOLOGIPOTPURI
Tekstin kokoaminen ja esitys: Eila Saarva
Koosteen arviointi ja karsinta: Lea Levomaa
Ohjaus: Sari Taimi
Asujen suunnittelu, mekon valmistus: Eila Saarva
Pukusuunnittelussa avustaminen: Sari Taimi
Villasukat: Anja Korhonen
Kengät: Produktio ei saanut valtionapua -
Olemassaolevat kengät kai käyvät,
mutta niitä on käytettävä harkitusti.
Käsiohjelman kuvat: Iita Saarva

ESITYKSEN KULKU
LAPSUUS
yhteislaulu: Kun Jumala sanallaan...

NUORUUS

NUORI AIKUISUUS

AIKUISUUS,
TYÖSTÄ JA TOIMEENTULOSTA
JA NIIDEN RANKKUUDESTA
yhteislaulu: Arvon mekin ansaitsemme

AIKUISUUS,
YSTÄVYYDESTÄ JA RAKKAUDESTA
TAI AINAKIN NIIDEN VAIKEUDESTA
yhteislaulu: On vaikeata rakastaa

VANHUUS
**********
Ja sen et ruumis flyttaa ylös

Ihmisen kehittyminen lapsesta aikuiseksi, vanhukseksi askarruttaa ja ihmetyttää jatkuvasti lähes jokaista ihmistä jokaisella seisakkeella tai siirtymällä. Esityksessä käsitellään tätä kehitystä lämmöllä ja huumorilla. Ihminen on niin mahtipontinen, ollakseen, itsekäs, vaativa, ja kuitenkin -niin rajallinen, särkyvä ja surkuhupaisa. Ihmisellä on sisimmässään aina lapsi -itkemässä tai nauramassa. Samalla ihminen on jokaisessa vaiheessaan arvokas, ainutlaatuinen, uniikki, Jumalan luoma ja vieläpä lunastettu. Toiveena on, että katsoja voisi nauraa itselleen, ja jos se ei millään onnistu, niin ainakin naapurilleen -mutta armon alla.

Mikä sitten on monologipotpuri? Yksi sanakirjaselitys sanalle ”potpuri” kuuluu näin: ”Potpuri on sekoitus kuivattuja kasveja ja mausteita, joista syntyy erilaisia tuoksuja kuumennettaessa.” Esitys on siis moniääninen monologi, yhden ihmisen esittämä näytelmä, johon on kerätty parhaimmat mahdolliset tekstit ja otteet.

ESITYKSESSÄ KÄYTETYT TEKSTIT
-65 Forever: Maailma on paska (mp3, 158 kt)
Aasi-Esko, 10 vuotta: Mikä hauskaa on, Mikä tylsää on (mp3, 537 kt)
Apiainen, Jaana: Oodi työlle
Fulghum, Robert: Kaikki mitä minun on todella tarvinnut tietää, opin jo lastentarhassa, ote
Hellaakoski, Aaro: Hääruno
Hujanen, Juha: Kannattaako olla siisti, ote; Kaupankaatolaulu, ote
Jevtusenko, Jevgeni: Ei, minä en tarvitse puolikasta
Laaksonen, Heli: 3 miäst ja muru, ote; Aurink kunnas; Kaukka kaunis; Lehm ja koiv; Maamyyr onnetoine; Metros erellenki; Rasta rakkaurest
Lasten suusta, toim. Eila Jaatinen
Maclay, Elise: Jonakin toisena päivänä
Mustapää, P: Sooria-Mooria
Mäntymies; Liisa: Uusi taito
Piispa, Aune: Kauppakoulussa opetetaan
Perkoila, Mikko: Maailman kaunein napa; Pilvetön päivä ja pikitien varsi
Pohjanpää, Lauri: Neiti Närhi
Ruuska, Pekka: Anna mun etsiä
Saarenpää, Tuovi: Nuoruus, nopea kuin pyörretuuli
Sarkia, Kaarlo: Salattu tarkoitus; Tapahtukoon tahtosi
Savolaesten katkismus, toim. Raili Pursiainen: Kuuvves ukkaasi, ote
Stadilaisten katkismus, toim. Olli Seppälä: Ja sen et ruumis flyttaa ylös, ote; Yheksäs ja kymmenes käsky, otteita
Suhola, Aino: Elämä takoo pienemmäksi, ote; Lainasin minäni mainosmiehille, ote
Suomaa, E: Niin jykevää on rakkaus
Tiihonen, Ilpo: Siinä iässä
Underzo: Kallija tyttölöi, kaakkoismurt. Kaisu Lahikainen, ote
Zing, Jörg: Ilta kutsuu rauhaansa

Ote ohjaajan (Sari Taimi) puheesta ensi-illassa
Olen kuullut harjoituksissa monet kerrat koosteen läpi, mutta yhtään samanlaista kertaa ei ole ollut. Esitys ei ole kertakäyttötavaraa, vaan jokaisesta esityksestä löytyy jotain uutta. Potpuriin on koottu yhteen tekstejä meille kaikille tutusta asiasta, ihmisestä eri ikäkausina ja eri elämän vaiheissaan. Kaikki me olemme samalla matkalla. Tekstit toimivat meille kuin ikkunoina, joista saamme kurkistaa. Yhdestä ruudusta vilahtaa nykyinen elämänvaiheemme; toisesta näemme vilahduksen menneisyydestä; jostakin ikkunasta saamme nähdä esimakua tulevasta. Kuvia yhdistää mielestäni punainen lanka, joka muistuttaa meitä siitä, että jokaisen elämänvaiheemme saamme kulkea Jumalan kämmenellä.

ARVIOINTIA

Ennen tilaisuutta sain käsiini ohjelman, jossa kerrottiin, että esitys tulisi pitämään sisällään "elämän kaaren tarkastelua pilke silmäkulmassa ja malka toisessa". Siis aihepiiri tulisi olemaan varsin laaja, käsittäen ihmiselon kehdosta hautaan. Aiheen kannalta oli oivallinen ratkaisu, että ohjelmalehtisen etukansi oli lapsen kuvittama, ei mitään valmiin taiteilijan tuotetta, niin kuin elämäkään ei ole mikään valmiin taiteen tuote. Keskeneräisiä olemme laidasta laitaan, mutta arvokkaita sellaisinaan.

Tekstien valinnassa on pyritty monipuolisuuteen ja elämän kirjon laaja-alaiseen esilletuomiseen. Oli hauskaa, hermoja kutkuttavaa, oli karhean realistista nuoren kamppailua itsensä löytämisessä ja vihdoin toisessa ääripäässään hyvin vakavaa ja ihmisen perimmäiset kysymykset esille nostavaa pohdiskelua. Voisi sanoa, että jokaiselle jotain, joka tuli lähelle ja kosketti. Kolme yhteislaulua oli kuuntelijan kannalta hyvä katko. Laulut sopivat erinomaisesti kukin niille kuuluvaan paikkaansa.

Oli hämmästyttävää todeta, miten sujuvasti ja aidon tuntuisesti Eila Saarva hallitsi yhtä hyvin länsimurteen kuin idän murteetkin. Eila Saarvalla on huomattavat näyttelijän lahjat, joita hän osasi käyttää tekstien elävöittämiseen. Muuntautuminen lapsesta nuoreksi ja edelleen siitä aikuiseksi ja vanhukseksi tapahtui pääosin pieneleisesti, mutta varsin tehokkaasti. Tätä tehosti vielä niukka, mutta hyvin suunniteltu rekvisiitta.

Kaiken kaikkiaan matinea oli nautinnollista ja ajatuksia herättävää kuunneltavaa ja katseltavaa.

Marja Joukio-Hirvijärvi
rovasti

Tunnin mittaisen esityksen jälkeen on iloinen siitä, että sai olla mukana. Klassikoiden, kuten Sarkian ja Hellaakosken sekä tuntemattomampien kirjailijoiden ja jopa sarjakuvien kirjavat tekstit sulautuvat Eilan Saarvan varmuudella esittämäksi ja Sari Taimin hienovireisesti ohjaamaksi kokonaisuudeksi. 

Miten esimerkiksi monet murrekatkelmat ja ihmisen elämänkaaren kaikki vaiheet voi nivoa kypsäksi kokonaisuudeksi ilmanjonomaisuuden vaikutelmaa? Selitys näyttää piilevän useissa eri tekijöissä. Tekstien huolellinen valinta on niistä yksi. Toinen on rytmin luonteva vaihtelu. Tärkein lienee kuitenkin esittäjän taito pitää itsensä emotionaalisesti teksteistä hieman etäällä. Tämä ei tuo esitykseen kuitenkaan ulkokohtaisuutta vaan näin hän on enemmän "läsnä" ja onnistuu tulkitsemaan tekstejä niitä kunnioittaenja samalla luomaan elämänmakuisen, mutta samalla myönteisen että syvän
vaikutelman.

Oma suosikkini on Elise Maclayn hauskasti ja samalla herkästi naisen elämästä sekä innokkaasta toimintaterapeutista kertova teksti.

Timo Lampinen